Valmennusfilosofiani rakentuu motorisen oppimisen tutkittuihin teorioihin, joissa urheilija ja ympäristön välinen vuorovaikutus sekä vaihteleva harjoittelu ovat keskiössä. Näiden avulla pyrin tukemaan urheilijoiden kehittymistä kokonaisvaltaisesti ja kestävällä tavalla. Valmentajan on hyvä ymmärtää suorituksen biomekaniikkaa ja osata asiat perusteellisesti, mutta se kuitenkin ratkaisee miten saan vietyä asiat urheilijoille käytännön kentälle.
Taidon oppimista ja taitoharjoittelua lähestytään tyypillisesti hyvin suoraviivaisesti. Täytyy ”korjata” asioita hirveällä kiireellä ja vielä kovin kehonsisäisiin ohjeisiin tukeutuen. Liiketaitojen oppiminen kestää vuosia ja vaatii vuosien harjoittelua. Myöskään taitojen oppiminen ei ole suoraviivainen prosessi. Oppiminen etenee yksilöllisesti ja vaihtelevasti – välillä nopeasti, välillä hitaammin, ja välillä jopa takapakkien kautta. Omassa valmennuksessa tämä näkyy siinä, että harjoittelu ei perustu mekaanisiin toistoihin vaan joustavaan ja luovaan toimintaan, jossa virheet ja kokeilut nähdään tärkeänä osana oppimisprosessia.
Lajisuorituksemme niin heitto kuin puttikin on kolmen tekijän – urheilijan, tehtävän ja ympäristön – välisen vuorovaikutuksen yhteistulos. Valmentajana harjoituksissa muokkaan joitakin rajoitteita (constraints) tarkoituksellisesti, jotta urheilija löytäisi itselleen toimivia ja tarkoituksenmukaisia ratkaisuja. Esimerkiksi vaihtamalla harjoitusympäristöä tai muuttamalla tehtäviä, autan urheilijoita kehittämään monipuolisia liiketaitoja.
Oppiminen perustuu siihen, että toistoissa ei pyritä joka kerta täydelliseen samanlaisuuteen, vaan nimenomaan vaihteluun ja satunnaisiin häiriöihin. Tämä auttaa urheilijaa kehittämään kestävämpiä, sopeutumiskykyisempiä taitoja. Harjoituksissa tämä tarkoittaa tarkoituksellisesti vaihtelevia liikemalleja, etäisyyksiä ja välillä jopa epätäydellisiä toistoja, joiden kautta urheilija oppii säätelemään omaa liikettään ja motorinen oppiminen tehostuu pitkässä juoksussa.
Yksilö on aina jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lajimme suoritukset radalla koostuvat aina havainnoinnista, päätöksenteosta ja toiminnasta. Jos tavoitteesi on pelkästään toistaa ”oikeaa” tekniikka todennäköisesti havainnointi ja päätöksenteon taidot jäävät huomioimatta, jolloin tärkeät taidot jota tarvitaan radalla ei kehity. Oma ajatusmalli tukee ajatusta, jossa ei ole pelkästään tavoitella toistaa oikeaa ”teknikkaa”, vaan oppia oikeasti havainnoimaan ja reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Liikkeellä on väliä ja suoritus tekniikalla on väliä, mutta liiallinen ylianalysointi ja yhden täydellisen suoritustavan havittelu ei johda hyviin tuloksiin.